Eläinlääkärin puntari näytti männäviikolla 13.1kg. Suurinpiirtein puolet on siis tullut lisää siihen kun Peetu meille tuli. Ja kyllä sen siitä huomaakin, varsinkin kun pitää sylissä =). Kyllä kädet puutuu.

Koon lisäksi kehittyy tuo nokkeluus. Mistä lie päätellyt miten ovet aukeavat... enää ei tarvitse kasvaa kuin muutama sentti niin käpälät yltävä ovenkahvaan asti jokaisella yrittämällä. Pitänee alkaa askartelemaan jotain vähintäänkin yhtä nokkelia ovivirityksiä!

Koulunkäyntikin on aloitettu pentukurssilla, josta saatiin hyviä neuvoja jos mihinkin ongelmaan ja perusjuttuun. Tarkoitus on jatkaa tokoiluun ainakin ja ehkäpä Peetu pääsee kokeilemaan jäljestyksen alkeita Lempäälässä asuvan koirakaverin (ja ihmiskaverin) kanssa.

Vesi on ehdottomasti Peetun elementti..noh, rotukin sen ehkä jo paljastaan. Jokaiseen jorpakkoon pitäisi päästä hyppäämään ja taannoin pellolla juostessaan (josta myös löysi mehukkaan myyrän) sai koira itselleen sellaisen mutakuorrutuksen, etten olisi samaksi uskonut! Ainoastaan selkä pilkotti "puhtaana". Mutamöyrinnän jälkeen mennään yleensä seuraavaksi pyörimään sinne kuivaan heinään ja näky on vähintääkin huvittava.

Itku pitkästä ilosta kuitenkin aina kun suihkuun joutuu