Nyt on sitten muutettu uuteen kotiin ja tää on ihan kiva paikka kun on peltoja, rantaa ja vähän mettääkin ympärillä! Nyt en saa mennä rannoille etten juokse vahingossa jäälle (kontrolli joskus pettää kun on tosi kivaa ja vauhti päällä), mutta on se lumessa pomppiminenkin hauskaa! Ja täällä asuu yks Vilma ihan melkein naapurissa ja pari muutakin koirakaveria

Naapurin tätiin (tai sen kissaan) tein heti ekana päivänä lähtemättömän vaikutuksen! nyt se kissa ei enää uskalla tulla ulos..

Niin, ja synttäritkin oli joulukuussa! nyt oon jo kolmevuotias  lattiaa hiomaan tullut mies kyllä luuli ihan pennuksi

Off tilassa

Mainio tähystyspaikka!

Aurinko on saanut Peetun ja muut metsän eläimet liikkeelle ja jonkinsorttisia öttiäsiä onkin saanut imuroida nurkista ja sohvilta. Eiköhän ne siitä taas talvipakkasilla viimeistään tokene.

Lonkka ja kyynärkuvat otettu sekä kilpparitestit ja tää karvakorva onkin iiiihan terve ja hyvinvoipa yksilö . Painoa on 20,2kg. Jälkitreenejäkin on taas voinut aloitella ja uiminenkin maistuu...vielä pitäisi malttaa vesien lämpiämistä mutta ei malta . Ja se veneily!

Kesä ollaan selvitty yhdellä punkilla , yhdellä anturahaavalla, joka tuli jostakin terävästä metsässä ja yhdellä ampiaisen pistolla . Lisäksi on harrastettu runsaasti uimista, koirakavereiden kanssa touhuamista, kuoppien kaivamista hiekkaan, soutelulla ja viilennelty karvan trimmauksella ainakin 3 kertaa kesän aikana

Mökillä. Naapurin koirat kiinnosti välillä liikaa ja sitten joutui pitkän hihnan päähän.

Tähystäjä

Ihan puhki petissä.

Noin kuukausi sitten olin viemässä Peetua rokotettavaksi. Peetu oli jonkin aikaa jo raapinut korvaansa ja karvanleikkuun jälkeen ravistellut korviansa tiheästi. No, lääkärihän totesi korvan olevan tulehtunut. Luulimme pään ravistelun johtuvan siitä, että trimmauksessa olisi mennyt irtokarvoja korvaan kutiamaan. Mutta kahden viikon korvatippakuurin jälkeen korva tervehtyi täysin ja rokotuksetkin saatiin hoidettua.

Kalastuskausi on alkanut ja Peetu on taas päässyt ottamaan tuntumaa soutuveneilyyn ja uintiin

Uusi vuosi ja uudet touhut, vaikka tämän aloitimmekin jo viime vuoden  puolella. Nimittäin agilityhallissa käymisen. Millekään kurssille emme ehdi töiden takia, mutta kuukausikortti antaa riittävät mahdollisuudet käydä pitämässä hauskaa Peetun kanssa ihan itsekseenkin. Muutama kuva seuraavassa:

Hauskaa ja helppoa!

Superkivaa!

Menis jos uskaltais....

Varsinkin kovilla pakkasilla on ihanaa päästä lämmitettyyn halliin puoleksi tunniksi kimpoilemaan. Siinä ajassa Peetu on jo ihan puhki ja intoa jää vielä uudellekin kerralle. Hiki lentää ihmisilläkin paljon uuden vuoden terkkuja pentusiskoille ja veljille!!!

Peetu koki miehuuden menetyksen kun kamalat ihmisensä tulivat kyseiseen päätökseen. Pahoinvointi oli pahimmillaan pari ensimmäistä päivää. Reppana törmäili tötterönsä kanssa huonekaluihin ja jämähti seisomaan paikoilleen...eikä liikkunut eteen eikä taakse.

Pidättäminen oli tietysti myös olematonta ja kakkaa ja pissaa sai siivota lattioilta useaan kertaan. Peetu myös arasteli mahassa olevaa haavaa eikä suostunut menemään makuulle...yritti nukkuakin seisten... sylissä sitä sitten pidettiin ja nukutettiin kuin pikkuvauvaa. Viikon kuluttua haava oli jo hyvin paranemassa ja lääkeet poistunut elimistöstä ja poika alkoi osoittaa olevansa oma vanha itsensä. Tötteröstä ei välitetty ja seiniin ja tuoleihin törmäiltiin vauhdilla ja matka vain jatkui

Haastattelussa Peetu Pacoritas Adan Adelio

"no siis itse olen henkilökohtaisest sitä mieltä, että kun tällaisessa laumassa eletään, niin asioista pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti esimerkiksi ruokakupin ympärillä..."

Ei enää ihan 7 kiloinen... mutta sylihauva silti

Peetu on tällä hetkellä 8kk ikäinen. Kesätukka taiottiin jälleen Hannan trimmerin alla ja karvapeikko muuttui jälleen...öh..koiran näköiseksi. Pitkä karva aiheuttikin jo harmaita haituvia meidän päissämme, sillä Peetu tuntuu olevan ihastunut niihin kaikista mutaisimpiin liejupaikkoihin mitä metsistä löytyy...

Ne vie mun identiteetin!

Karvatonta vauhdin hurmaa!

Lisäksi kesän 2009 saldoa on, että poika pääsi vihdoin sinuksi järvien kanssa! aikaisemmin rannalle ruikuttamaan jäänyt jäpikkä on nyt järvien partaveitsi

Ei meidänkään poika sentään aivan täysin enkeli ole... luuli jääneensä yksin kun olin vielä nukkumassa ja toinen töissä... annettakoon siis anteeksi. Toisen tyynyn sain sentään pelastettua. Muita harrastuksia oikeasti yksin ollessaan on viime aikoina ollut sohvan suojana olevan peiton rei'ittäminen.

Kesän ensimmäiset hellepäivät pääsimme viettämään mökille. Peetu oli ollut hoidossa kasvattajalla yhden yön ja pääsi sitten "rentoutumaan" maalle...

Oma ylpeydenaiheeni... orastava luontokuvaaja..?..

Peetu juoksi melkein suoraan jokeen, ilma kuuma--> joki viileä. Tuolta sitä ei saanut kovin helposti pois 

On hyvä olla kunnolla maastoutunut kun jahtailee kaikkea mahdollista liikkuvaa ja ehkäpä ateriaksin kelpaavaa...hmm..

Mikäs tässä leikkiessä...

Tähän touhuun alkaa pikkuhiljaa Peetukin jo tottua! sen verran usein pääsee venhosen kyytiin

Lepotauko

Vapaapäivä...ja tietysti sateinen sellainen. Pakolliset pissakakkalenkit on aamun osalta tehty ja koira pursuaa energiaa...toisin isäntänsä ja emäntänsä.

Kaikenlaista puuhastelua pitää siis keksiä tuolla karvakasalle. Sisälläkin voi onneksi harjoitella tottelevaisuusjuttuja ja kaikenlaisia temppuja. Alla muutama kuva leikistä "kuinka saan namin laatikosta", joka on valitettavasti muuttunut jo liian helpoksi tehtäväksi. Nakinpalojen etsiminen nurkista on Peetun lempparileikki ja itseväsätystä "kongista" (eli tyhjästä voipurkista, joka on teipattu kiinni ja kanteen leikattu pari reikää) namien metsästäminen on myös mieluisaa.

Jos ei muuta niin ainakin oma luovuus kehittyy sadepäivinä (kuva ovat ajalta, jolloin Peetu oli vielä pieni ja pörröinen)...

JEE!!

Eläinlääkärin puntari näytti männäviikolla 13.1kg. Suurinpiirtein puolet on siis tullut lisää siihen kun Peetu meille tuli. Ja kyllä sen siitä huomaakin, varsinkin kun pitää sylissä =). Kyllä kädet puutuu.

Koon lisäksi kehittyy tuo nokkeluus. Mistä lie päätellyt miten ovet aukeavat... enää ei tarvitse kasvaa kuin muutama sentti niin käpälät yltävä ovenkahvaan asti jokaisella yrittämällä. Pitänee alkaa askartelemaan jotain vähintäänkin yhtä nokkelia ovivirityksiä!

Koulunkäyntikin on aloitettu pentukurssilla, josta saatiin hyviä neuvoja jos mihinkin ongelmaan ja perusjuttuun. Tarkoitus on jatkaa tokoiluun ainakin ja ehkäpä Peetu pääsee kokeilemaan jäljestyksen alkeita Lempäälässä asuvan koirakaverin (ja ihmiskaverin) kanssa.

Vesi on ehdottomasti Peetun elementti..noh, rotukin sen ehkä jo paljastaan. Jokaiseen jorpakkoon pitäisi päästä hyppäämään ja taannoin pellolla juostessaan (josta myös löysi mehukkaan myyrän) sai koira itselleen sellaisen mutakuorrutuksen, etten olisi samaksi uskonut! Ainoastaan selkä pilkotti "puhtaana". Mutamöyrinnän jälkeen mennään yleensä seuraavaksi pyörimään sinne kuivaan heinään ja näky on vähintääkin huvittava.

Itku pitkästä ilosta kuitenkin aina kun suihkuun joutuu